Ritan tarina
Labradorinnoutajan omistaja v:sta 1982 ja kasvattaja v:sta 1992
Aidon labradorin tunnusmerkit
Ihannelabradorini on terve, hyvähermoinen, älykäs, kiltti ja toiminnanhaluinen. Se toimii metsällä, on rakenteeltaan tehtäväänsä sopiva ja ulkomuodoltaan kaunis katsella. Labradori toimii reippaasti ja iloisesti hyvässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa (vaikka onkin perheen lemmikki).
Toisinsanoen ihannelabradorini on “The Dual Purpose Labrador”, eli sopiva niin käyttöön kuin näyttöönkin. Mary Roslin Williams kuvaili aikanaan labradorin hyvin. Labradorin tulee kyetä istumaan ja odottamaan kylmällä ja märällä kelillä ohjaajansa vierellä, seurata ohjaajansa sivulla ja lähteä vasta käskystä noutamaan lintuja. Se on sen työ.
Se on myös vesikoira, jolla tulee olla kunnon turkki, joka on tiheä ja suojaa sitä joka puolelta. Sen tulee luvan saatuaan juosta kohtuullinen matka, saatuaan vainun seurata hajuvanaa ja noutaa lintu, vaikka se olisi painava, tai lilluisi kuravedessä. Tähän sillä tulee olla sopiva rakenne.
Labradorin tulee näyttää labradorilta, ei miltään muulta. Sen pitää tuntua labradorilta. Sen tulee käyttäytyä kuin labradori.
Omia koiria
Aito labradori oli heti ensimmäisestä pentueestani syntynyt, kasvattini FIN MVA FIN KVA SE MVA FIN JVA Upwards Amanda, joka oli Labradorinnoutajakerho ry:n Vuoden Labradori peräti kahdesti, vuosina 1997 ja 1999. (Siinä lasketaan kahden näyttelyn ja kahden käyttökokeen tulokset yhteen.) Aika turbo oli Amanda kyllä.
Nykyinen vanhempi koirani FI MVA FI VPVA FI JVA Upwards Your Raise Me Up “Ella” on myös osoittautunut olevansa aika monipuolinen rotunsa edustaja. Jo alle 2 vuotiaana Ella oli kahden näyttelysertifikaatin ja kahden NOME-B AVO ykköstuloksellaan Vuoden Labradori-kisassa sijalla 3. Ehkäpä verilinjassa vielä on hyviä ominaisuuksia onnistunut pysymään mukana.
Perheen kuopus Upwards Joy Of My Life “Ilona” seuraa äitinsä Ellan jalanjälkiä, innokkaana oppijana ja aidosti uteliaana on ottanut paikkansa perheessä.
Kasvattieni virallisiin tuloksiin voi tutustua Suomen Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmässä ja tietoa kasvattamistani pentueista ja pennuista löydät kasvatit-sivulta.
Pennut syntyvät kotonamme, jossa koirilla on tilaa temmeltää.
Suomen Kennelliitto myönsi minulle kasvatustyöstäni Lauri Vuolasvirta-palkinnon v. 2007, joka oli 7. labradorikasvattajalle myönnetty palkinto.
Labradorin omistaminen on elämäntapa
“Omistaa labradori” tarkoittaa elämäntapaa, jossa koirat ovat läsnä. Talvella/alkuvuodesta odotan koiravaljakon vauhdittamia hiihtoretkiä (joko auringon, otsalampun tai kuun valossa). Keväällä retkeillään, treenataan ja starttaillaan, jos siltä tuntuu (esim. näyttelyissä tai kokeissa). Kesällä uidaan ja leikitään, vesipelastustakin harrastetaan ja nautitaan lämmöstä. Syksy on sesonkiaikaa: pienimuotoista kyyhkystystä, sorsastusta, kanalinnustusta fiilistelymeiningillä ja mikäli kannat sen sallivat – voi saalis olla marjoja tai sieniäkin. Ympäri vuoden ollaan valmiina jäljestämään haavoittuneita hirvieläimiä.
Motto: Tärkeintä ei ole niinkään ole perille tulo, vaan matka (etenkin sosiaalisessa ja huumorintajuisessa noutajaseurassa).
